Pennun raakaruokinta

Koiranpennun ruokinta raakaravinnolla


Huom. Kuvien pennut järsivät lampaanlapaa, eli se on enemmänkin vain ajanvietettä kuin ruokaa, koska pennut eivät siitä saa juuri mitään irti.

Tässä kirjoittamani ruokavalio sopii erityisesti pienille ja keskikokoisille koiraroduille. Raakaruokavalio käy myös isojen ja jättirotujen pennuille, mutta kehotan hankkimaan alan kirjallisuutta ja tutustumaan aiheeseen tarkemmin kuin vain tämän tekstin perusteella. Itse asiassa jokaisen, joka haluaa ruokkia koiransa raakaravinnolla, kannattaa lukea ainakin yksi kirja aiheesta. Perusoppaaksi suosittelen eläinlääkäri Ian Billinghurst'in Give Your Dog A Bone -kirjaa, se on melko helppolukuista englantia. Pelkästään nettisivujen, lehtiartikkeleiden ja keskustelupalstojen neuvojen mukaan ei minusta kannata ainakaan pentua lähteä ruokkimaan, vaan kannattaa tutustua tämän ruokavalion perusteisiin ja syihin ennen kuin soveltaa sitä oman koiransa tarpeisiin.

Periaatteessa koiranpennun ruokinta raa'alla ruoalla ei poikkea aikuisen koiran ruokinnasta. Pennulle vain annetaan ruokaa enemmän suhteessa painoon. Yleensä neuvotaan aloittamaan noin 10 % ruokamäärällä pennun sen hetkisestä painosta, ja joko lisäämään tai vähentämään ruokamäärää riippuen siitä, lihooko vai laihtuuko pentu.

Pennun tarkkailu on tärkeää. Pentu ei saisi olla lihava, mutta sitä ei saa päästää liian laihaksikaan. Paras keino on kokeilla pennun kylkiluita. Jos ne tuntuvat helposti käteen, ja niiden päällä ei ole paksua rasvakerrosta, kaikki on hyvin. Jos kylkiluita on vaikea löytää, pentu on lihava. Jos kylkiluut taas tuntuvat teräviltä ja törröttäviltä, pentu on liian laiha. Lyhytkarvaisella koiralla kylkiluiden pitäisi tuntua, mutta ei näkyä, pitkäkarvaisella täytyy vain tunnustella.

Jos pentu saa liikaa ruokaa, ja on lihava, ylimääräinen paino rasittaa kehittyviä luita ja niveliä. Tuloksena saattaa olla kasvuhäiriöitä mm. kyynärnivelissä ja lonkissa ja ongelmia aikuisena. Jos taas pentu on aliravittu, sekin aiheuttaa häiriöitä kasvussa. Tästä seurauksena saattaa olla mm. taipuneet ranteet. Keskitie on yleensä paras valinta pennun ruokinnassa, ei liikaa, mutta ei liian vähänkään.


Ruokavalio

Pienen pennun ruokavalion rangan muodostavat lihaiset luut, yleensä broilerin siivet (tai vaihtoehtoisesti pakastekana). Yleensä jo melko pienet pennut pystyvät syömään siipiä ja järsivät niitä innoissaan. Pennun tulisi syödä koko siipi, luineen päivineen. Jos pentu on hieman isompi, sille voi tarjota myös sian tai lampaan kylkiluita, naudan rustoja ja rustoluita. Pennun tulisi siis syödä luut kokonaan, muuten se saa liian vähän kalsiumia. Broilerin/kananluut voi myös jauhaa esimerkiksi lihamyllyssä, jos ei heti halua antaa pennulle kokonaisia. Nykyään jauhettuja broilerin siipiä saa myös ostaa (3.6.10).

Lihaisten luiden tulisi muodostaa noin 60 % pennun ruokavaliosta.

Toinen tärkeä elementti pennun ruokavaliossa on kasvissose. Aluksi kannattaa aloittaa vain muutamasta kasviksesta, mutta vaihdella niitä eri aterioilla. Mitä monipuolisemmin kasviksia ja hedelmiä käyttää, sitä varmemmin niistä on pennulle hyötyä. Hieman ylikypsät kasvikset ja vihannekset ovat parhaita, koska ne sulavat paremmin. Kasvikset soseutetaan esimerkiksi mehulingolla (mehun voi joko juoda itse tai lisätä soseeseen) ja niihin sekoitetaan jotain lihaa, kananmunaa tai sisäelimiä. Kasvissoseessa tulisi olla vähintään puolet kasviksia ja vain puolet (tai mielellään vähemmän) eläinperäistä ainesta.

Kasvissoseen lisukkeineen tulisi muodostaa noin 30 -40% pennun ruokavaliosta.

Jos pennulle antaa välipaloja, voi muuta ruokaa vähentää suhteessa annettujen herkkujen määrään. Mutta herkutkaan eivät saa olla liian rasvaisia eivätkä lihottavia, hyviä välipalanameja ovat esimerkiksi kuiva leipä, kurkunpala tai banaani. Hyviä koulutusnameja taas ovat mm. kuivattu maksa, k
eitetty sydän tai keitetty kana (raakaa lihaa on hieman hankala kuljettaa taskussa).


Alla pari esimerkkiä.

Esimerkki 1: aikuisena 14 kg painava suomenlapinkoiranarttu.

Päivän ruoka-annos luovutusikäisestä noin puolivuotiaaksi:
2-3 broilerinsiipeä
1-2 dl kasvissosetta

Kasvissose koostui vaihdellen vihanneksista ja hedelmistä (porkkana, lanttu, kiinankaali, banaani, omena, kurkku, kesäkurpitsa), marjoista (puolukka, mustikka, punaherukka), kananmunista, lihasta (kalkkuna, nauta, sika, lammas), sisäelimistä (useimmiten maksa), naudanmahasta, kalasta (jauhettu lohi), piimästä ja raejuustosta. Soseessa noin 50-70 % oli kasviksia, loput muuta.

Joskus broilerinsiivet korvattiin pienellä naudan rustoluulla tai  raaoilla, kokonaisilla silakoilla. Joskus pentu sai välipalaksi kuivaa leipää tai kokonaisen banaanin, jolloin kasvissoseen määrää vastaavasti vähennettiin.

Pentu sai ruokaa noin kolme kertaa päivässä, siivet yleensä aamulla, ja soseet päivällä ja illalla.

(Aikuisena kyseisellä koiralla on A:n lonkat ja terveet polvet. Rodussa on sekä lonkkavikaa että polvilumpion sijoiltaan menoa).


Esimerkki 2: sekaruokittu suomenlapinkoirapentue vieroituksesta luovutusikään saakka.

Pennut saivat sekä raakaa ruokaa että jonkin verran kuivamuonaa. Kuivamuona kattoi noin 1/4 - 1/3 niiden päivittäisestä ruoasta. Kuivamuonaa annettiin jotta pennut tottuisivat siihen, jos uudet omistajat haluaisivat ruokkia pennun sillä. (Suurin osa pennuista kuitenkin tulee syömään raakaa myös uudessa kodissaan).

Esimerkki pentueen päivän ruokavaliosta

Aamulla: noin 0,5 dl pentukuivamuonaa/pentu
(heitettynä lattialle, josta pennut sen haistelemalla etsivät ja söivät)
Päivällä: kasvissoseateria, noin 1-2 dl/pentu
Illalla: pakastekanaa paloiteltuna pennuille sopivaan kokoon

Broilerinsiipiä ei ollut saatavilla, joten pennut söivät lihaisina luinaan yleensä pakastekanaa. Se paloiteltiin niin, että kaksi pennuista sai yhden siiven, loput siiven kokoisen palan selkärangasta ja kylkiluista. Liiat lihat leikattiin kissoille tai ihmisille. Koivet ja loput osat annettiin aikuisille koirille. (Isommille pennuille - sekä kooltaan että iältään - voi antaa myös koipia). Joskus pakastekanan tilalla oli raakoja kokonaisia silakoita.

Kasvissose valmistettiin suurin piirtein samoin kuin esimerkki 1:ssä. Se valmistettiin yleensä kerralla myös perheen aikuisille koirille, eli pennut söivät samaa sosetta.

Lisinä molemmissa esimerkkitapauksissa kasvissoseeseen sekoitettiin kylmäpuristettua rypsi- tai pellavansiemenöljyä, ripaus merilevää, maitoheravalmistetta (FinnMölke), loraus omenaviinietikkaa ja joskus pennuille luomusitruunasta puristettua mehua. Jälkimmä
isen esimerkin pentueen kasvissoseessa oli myös luonnonkasveja, kuten voikukkaa ja vuohenputkea, koska pennut syntyivät keväällä.

Jos lihaisia luita ei ollut jollekin päivälle, kasvissoseen määrää lisättiin ja siihen sekoitettiin jauhettua raakaa kananmunankuorta suhteessa noin 1 kuori (teelusikallinen jauhetta) noin kiloon sosetta.

Nämä ovat tietenkin vain esimerkkitapauksia, jokaisen pennun ruokinta täytyy soveltaa kyseisen pennun tarpeisiin sopivaksi. Isompi pentu saattaa tarvita enemmän ruokaa, tai sitten ei, jos se ei kuluta niin paljoa. Energinen ja vilkas pentu tarvitsee enemmän kuin laiskempi pentu. Urospennut tarvitsevat yleensä enemmän kuin nartut, koska ne ovat yleensä myös isompia kooltaan. Toisaalta vilkas narttupentu saattaa kuluttaa enemmän kuin samanrotuinen, hitaampi uros.

Toistonkin uhalla: kokeile pentusi kylkiluita, seuraa sen ulkonäköä ja sen käyttäytymistä. Kun pentu on solakka, muttei laiha, kun sen turkki kiiltää ja kun se jaksaa leikkiä, kaikki on hyvin. Jos et itse osaa sanoa, onko pentu liian laiha, kysy eläinlääkäriltäsi rokotuskäynnin yhteydessä. Useimmat eläinlääkärit tietävät jo nykyään, että pennun tulisi olla hoikka, ja osaavat sanoa, onko se liian laiha vai lihava. Jos eläinlääkäri taas kannattaa niin sanottua pennun pyöreyttä, kannattaa ehkä miettiä eläinlääkärin vaihtoa, tai kysyä ainakin toisen eläinlääkärin mielipidettä pennun laihuudesta.

© Johanna Siitonen 2003

Lisäluettavaa
• Dr. Ian Billinghurst: Give Your Dog A Bone, 1993, 313 s. ja Grow Your Pups With Bones 1998, 405 s.
• http://www.drianbillinghurst.com - Billinghurstin nettisivut
• http://www.barfworld.com - Barfworld - kansainvälinen Barfyhteisö, johon voi liittyä jäseneksi (jäsenmaksu). Myös Billinghurstin BarfDiet-tuotemerkin esittely.
• Kymythy Schultze: Natural Nutrition for Dogs and Cats - The Ultimate Diet, Hay House, 1998, 135 s.
• Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset, WSOY, 2000, 245 s.
• http://personal.inet.fi/private/feuerwald.rotts/ruoansulatus.htm - Canis Lupuksesta Canis Puuronsyöjäksi, ruoansulatuselimistön evoluutio koirassa.
• www.intopalleron.net/barf.htm - Suomennettu lyhennelmä Billinghurstin kirjasta.
• koti.phnet.fi/pretty/barf.htm - Mastiffi ja muonitus.
• members.surfeu.fi/keimwart/barf.htm - Miksi raakaa ravintoa?
• www.kolumbus.fi/flagstones/ruokinta.htm - Melko tarkka selostus barf-ruokinnasta.